Magneettimiehen kuolema - etukansi

MAGNEETTIMIEHEN KUOLEMA

  1  Gilgames (san. G-eep. muk.)
  2  Kylmä kaupunki
  3  Olen erilainen
  4  Pitkä Kieli
  5  Makea Sandra
  6  Laulu hyönteisestä joka nukahti ruusun vuoteeseen
  7  Takaisinvirtaan
  8  Olen Eläin
  9  Ahnehtiva Kud
10  Olen väsynyt
11  Sisältäni portin löysin

Olen ollut kauan poissa teidän luotanne, tästä ajasta, tästä kaupungista.

Olen ilmaa kevyempi, hyvin vaikeasti havaittavissa. En voi edes puhua teille. Olen kuollut. — Tai paremminkin: olin kuollut, mutta yllätyksekseni löysin itseni eräänä iltapäivänä selailemassa sanomalehteä puiston penkiltä, täysin lihallisena ja hyvässä voinnissa.

Se oli välähdyksenomainen oivallus, joka haihtui saman tien. Siitä hetkestä lähtien olen tiennyt olevani "elossa".

Kun lähdin olin vielä lapsi. Muistan, miten hento ruumis peitettiin vanhalla ikkunaverholla. Sen jälkeen olen kieltämättä varttunut aika lailla. Minusta oli tullut menestyvä ja toimelias mies. Kaikki olisi ollut hyvin ja minä olisin voinut rauhassa elää elämääni yhtä aikaa ja erikseen sekä karkeammassa että hienommassa olomuodossani, mutta huomasin, että maallinen minäni oli niin syvässä, aikakaudelleen ominaisessa horteessa, etten voinut jättää häntä. — Päätin laskeutua takaisin aineeseen.

Ensin ajatus tuntui vastenmieliseltä vaikka kysymyksessä olikin uhraus minun itseni hyväksi, mutta mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän huomasin maa-elämässä houkutteleviakin piirteitä. Vanhoja muistoja tulvi tajuntaani. Keksimäni miellyttävät asiat alkoivat kasvaa ja kun en pyrkinytkään hillitsemään mielikuvitustani, tuli aineeseenlaskeumisesta lopulta pakonomainen tarve.

Leijun tulevan kotikaupunkini yläpuolella. Sen merkitys minulle kasvaa hetki hetkeltä. Samoin käy minulle ymmärrettävämmäksi koko ajan. Jokainen sanoiksi selkeyttämäni ajatus tuo minua lähemmäksi teitä. — Tämä on ahdistavaa. Muistini.


LYRIIKAT

Gilgames (1'58)
[sanat Gilgames-eepoksen mukaan1]

Gilgames — minne menet?
Elämää jos etsit, et löydä.
Gilgames — minne menet?
Elämää jos etsit, et löydä.
Sillä jumalat, jotka loivat ihmisen,
hänelle antoivat kuoleman.
Sillä jumalat, jotka loivat ihmisen,
antoivat hänelle kuoleman,
mutta elämän he pitivät itsellään.

Kylmä kaupunki (3'07)

Kylmyys peittää kaupungin.
Ahneet katseet, välinpitämättömyys,
kivitalojen ankeat hampaat,
jääpuikkoihmiset,
ostoskeskuksen kuolleet silmät,
vankiloiden itkevät seinät,
sylkevät metallijumalat.

Na-naa-na...

Eunukkien jumalilta siunausta anokaa,
kun ulvotte kuorossanne rahaa, valtaa ja kunniaa (aaa).
Onko hyöty tärkeintä elämässä
ja voima ihmistä vastaan?

Onko hyöty tärkeintä elämässä
ja voima ihmistä vastaan?
Etsin paikkaa lämpimää,
missä huurteiset ajatukset sulavat.

Olen erilainen (3'43)

Olen erilainen joka hetki.
Joka hetki synnyn uudestaan.
Olen erilainen joka hetki.
Yöstä etsin valoon valkeaan.
Ei kukaan voi enää antaa nimeään.
Ei kukaan.
Aaa...

Pitkä kieli (4'26)

Nousin pitkän kielen päälle,
se on minun kieli.
Annan sen minua viedä
paratiisiin päin.

Mut hei, tulkaa mukaan
pitkän kielen päälle,
se luikertelee jalkani alla
paratiisiin päin!

Olin siitä unia nähnyt
ennen kuin sen löysin.

Ja paljon minulle luvattiin,
jos sille astuisin.

Hei sisko, paljon minulle luvattiin,
aaa, jos sille astuisin!

Tyt-tyy-dy...

Nyt muuttuu kaupunki lämpimäksi,
seireenin laulun kuulen.

Käy ambran tuoksu sieraimiini,
aistit huumaantuu.
Mut hei, tulkaa mukaan
pitkän kielen päälle,
se luikertelee jalkani alla
paratiisiin päin!

Olen magneettimies, ahaa!
Olen magneettimies, ahaa!
Magneettimies!

Juoksen puulta toisen luo,
kaikin voimin ravistan.
Juoksen puulta toisen luo,
kaikin voimin ravistan.
Haluan hedelmän arvaamattoman.
Haluan maistaa puuta jumalan.
(Juoksen puulta toisen luo...)

Makea Sandra (3'18)

Makea Sandra seisoo portailla
ja nojaa kaiteeseen, joka kasvaa ruusuja.
Makea Sandra!
Makea Sandra!
Makea Sandra!
Tyydytty-tytty-aaa!

Kirkkaanvihreä pusero kiristyy rintojen ympärillä.
Puiden väri on höllempi ja rauhoittava.
Polku, joka vie portaille, on peitetty helmin tuhansin.
Savupilvi leijuu enkelin pään yllä.

Makea Sandra seisoo portailla
ja nojaa kaiteeseen, joka kasvaa ruusuja.
Ha! Makea Sandra!
Makea Sandra!
Makea Sandra!

Tyydytty-tytty-aaa!
Ja vanhan merirosvon jalka tahtia lyödä alkaa.
Nanana...

Laulu hyönteisestä joka nukahti ruusun vuoteeseen (1'48)
[suomalaiset sanat Eeva-Liisa Manner]

Pieni hyönteinen nukahti kerran ruusun vuoteeseen
illalla myöhään kun aurinko laski kauas luoteeseen.

Kaste soitti kuoriaisen korvaan kelloaan:
Lennä lennä, on aika mennä ruusun nukkumaan! [3x]

Takaisin virtaan (7'07)

Takaisin virtaan, aikani alkuun.
Kasvoni vaihtuu uusiin lukemattomiin.
Värini muuttuu, rotuni muuttuu,
kun takaisin virtaan, menneet hahmot saan.
Takaisin virtaan, takaisin virtaan.

Takaisin virtaan, lapsuuden aikaan.
Synnyn ja kuolen, jälleen vanhuuden elää saan.
Oon intiaaninainen tai pienoinen lapsi.
Vuossadat vierii, kaikki muuttaa muotoaan.
Takaisin virtaan, takaisin virtaan.

Takaisin virtaan, kohoaa siivilleen
yön tumma lintu, lentää aikaan menneeseen,
kirjavaan saattoon päivien, jolloin
syyt nykyisyyteen huomaan itseni valinneen.
Takaisin virtaan, takaisin virtaan.

Hmm...

Takaisin virtaan, ihmisen aamuun.
Kärsivän katseen tuskaan sanattomaan.
Nyt tiedän, nyt tiedän: sen syntymän jälkeen
kun taakseni kuljen, seuraa jotain mahtavaa.
Takaisin virtaan, takaisin virtaan.2

Olen eläin (3'04)

Aaa...
Olet kuullut tarinoita eläimestä syvyyden
jokaisessa, jokaisessa meissä, hei ihminen...
Aaa...
Herää eläin tietoisuuteen!
Syty liekkiin punaiseen!
Herää eläin, täytä mitättömyys!
Herää eläin, aaa, eläin!
Aaa...
Katso sisko, kuule veli,
olen eläin, olen eläin, olen eläin...

Ahnehtiva Kud (2'49)

Ahnehtiva Kud, älä kaikkea itsellesi haali!
Ahnehtiva Kud, älä kaikkea mukanasi vie!
Ahnehtiva Kud!
Ahnehtiva Kud!

Taikka raskas on kulkea tie loppuun asti.
Sinä pysyt paikallasi,
olet luolaasi sulkeutunut, ahnehtiva Kud!
Mutta lonkerosi ahneet sieltä kurkottuvat,
kun johonkin osuvat, tarttuvat,
luolaasi vievät ja sulattavat.
Ahnehtiva Kud!
Ahnehtiva Kud!
Ahnehtiva Kud!

Kuuntele parkua lasten kuihtuneiden,
kaiken nielevä verinen sydän.
Sinun peltosi tuottaa sadon hyvän,
ahnehtiva Kud, se kyynelillä kastellaan.

Olen väsynyt (2'00)

Olen väsynyt.
Poskeni valuvat alas.
Luiset sormeni kellastuvat.
Luolien tunkkaisiin nurkkiin
pesivät synkät mielikuvat.
Kuplivasta maasta nousee valittavaa höyryä.

Olen väsynyt.
Poskeni valuvat alas.
Luiset sormeni kellastuvat.

Sisältäni portin löysin (5'06)

Sisältäni portin löysin
melkein huomaamattoman.
Kun sen läpi hiljaa nousen,
näen toisin maailman.

Värit kauniit vasta huomaan,
kuulen äänet kirkkaammat.
Jätän soinnuttomat luolat,
jätän varjot hoippuvat.

Aaa...

Jokin säteilee ja loistaa
alta kuoren synkänkin.
Kun sen huomaa, kevyemmin
ajatukset liikkuvat.

Meidän värit ylös virtaa
ja yhteen sulautuu.
Kaikki toistaan koskettaa,
kaikki aamuun kurkottuu.

Aaa...


1 Alkuperäismuoto Kansojen kirjallisuus I -teoksen mukaan:
"Gilgames, minne riennät?
Elämää, jota etsit, et löytävä ole.
Kun jumalat loivat ihmisen,
he määräsivät kuoleman osalle,
elämän he pidättivät itselleen."

Gilgamesh, muinaisbabylonialainen kuolemattomuuden etsijä
(Pekka Ervastin esitelmä)

2 Buddhalaisittain nimi kirjoitettavissa myös muotoon "Takaisinvirtaan".



Pekka Streng — etusivu